Wempula pohti tuota ihmisten lokeroimis hommaa... Minäkin olen pohtinut sitä ;) Enkä oikein tunne kuuluvani oikein muuhun ryhmään, kuin taviksiin... Tuskin teen mitään niin ihmeellistä, että erottuisin massasta mitenkään. Koko aikuisikäni olen pyrkinyt keskinkertaisuuteen ja tässä sitä ollaan. Ihanassa keskinkertaisessa elämässä: perhe, ystäviä, työ. Mitä muuta sitä tarvitsee? Olen myös halunnut olla muumi-mamma, mutta sitä minusta ei todellakaan taida henkisesti tulla. En usko että kykenen sellaiseen rentouteen ikinä, pystyn ehkä vetelään Vilijonkkaan eli stressaan, mutta en tee :D

Ulkoisesti minä kuulun ylisuuriin, läskeihin. mutta ei meitäkään voi gategorisoida, koska jokaisella on se oma tyyli. Minä haluan olla klassinen j a kohtuudella huoliteltu. Ja joskus haluan olla kuin ellun kana: tukka likeisena, verkkarit jalassa, juoda siideriä ja istuttaa kukkasia (minun viikonlopun suunnitelma)

Kai minäkin olen sisäinen juppi, hippi, punkkari... ulkoisesti en ole koskaan rohjennut, kovin paljon, paitsi joskus olin kyllä hippityttönen....

Kiitos Wempulalle majoituksesta, lapsenhoidosta ja hauskasta seurasta! Mieli virkistyi ja paino tippui edelliseen mittaukseen verraten 1,3kg. mää taidan tulla toistekin teille syömään vaahterasiirappi, siemen- rahkaa ;D

Välillä aina alkaa tympiä ja välillä taas on oikein vauhti päällä. Nyt tuntuisi olevan vauhtia keräämässä...