Tällä hetkellä en tiiä kumpaa pelkään, sitä että kuolen vai sitä etten kuolekaan... Toista päivää niin helvetillinen pääkipu, ettei tajunta ymmärrä tämmöitä. Viimeyönä otin migreeniin tarkoitetun nappulan (jolla tipun normaalisti vähintään 12tunnin uneen) kolmen aikaan, kun oli NIIN karsea kipu ettei voinut kuin vollottaa sängyssä. Ja nukuin 4 tuntia herätäkseni taas kipuun. Siitä vaan reippaasti sitten leipomaan viimeiset leivonnaiset juhliin ja kahvia kaatamaan. Voitte uskoa, että oli kauheaa olla siellä ja hymyillä.

Nyt ilta on mennyt sitten lähes tajuttomuuden rajalla... välillä on selkeä hetki, kuten nyt... sitten elimistö heittää kehiin uuden ultimaatumin : SITÄ KAHVIA NYT!!!! tekisi mieli niin paljon luovuttaa, mutta sittenhän tämä kaikki olisi ollut turhaa.Aamulla oli jo kuppi edessä ja keskustelin itseni knssa siitä, että haluanko minä sitä. Toistaiseksi kahvi on edelleen tuossa nenän edessä kupissa... PRKL periks en anna!

Ja kumma kyllä juhlissa ei tullu syötyä niin paljon kaikkea hyvää,  kuin kahvin kanssa normaalisti. Otin maistiaiset kaikista mitä olin tehnyt ja siihen jäi. Oli kyllä hyvää kakkua ja kinkkupiirakkaa. yllättävän helppo oli leipoa gluteenitonta tarjottavaa...

Nyt toivon että huomiseen asti saisin nukuttua edes jotenkin, mutta jos en niin sit en tiiä mitä toivon/pelkään!

PS: kukaan ystävä ei nyt sitten saa slaagia, en ole lahtaamassa itseäni, vaikka oonkin ihan vauva kivun suhteen ;)

Loistava aika aloittaa kahvista vieroittaminen... tulossa on parit juhlat. Eikä siinä mitään, jos menisi juhlimaan niihin, mutta kun menee kahvia kaatamaan jne. siinä voi polla hajota. nyt on menossa päivä yksi ja toivon, että kofeiinia saisi laastareina kuten nikotiinia. Jestas että elimistö VAATII sitä. Ja sokeria... tänään olin vielä salliva ja annoin sokeriakin sille. Mutta nyt tuli stoppi. tästä tulee paha olo vain ja se ei ole hyvä se! Kahvin lopettamiseen on kaksi syytä 1. se saa minut levottomaksi ja nukun huonosti. 2. se saa minut syömään herkkuja... Eli tilanne on vähän sama kuin ihmisillä, jotka polttavat vain juodessaan. Minulla sama, kastan vain juodessani kahvia.

siis yritys hyvä ainakin toistaiseksi, mutta välillä ihmettelen voiko kofeiinin puutteesta saada mm. sydämentykytyksiä ja ahdistusta. Koska olen huomannut että tänään on ollut liki paniikkikohtausta koko ajan...ja siihen on auttanut vain syöminen. Toistaiseksi, ensi viikolla se vaihtuu liikkumiseen. toivon sen auttavan.

Päätimme ystäväni kanssa pitää viikottaisen "kokouksen" elämäntaparemontin tiimoilta...mesessä. Tämän viikon teemana meillä on "mistä olen valmis luopumaan". ahdistavaa ajatella, että minun on luovuttava jostain lopullisesti.vaikka tiedän, että se on tehtävä niin silti se pelottaa. Tässä olisi niin turvallista olla: minulla on olemassaoleva keino hallita tunteitani, syöminen. Tosin se tappaa minut. että pakko siitä KÄYTTÄYTYMISMALLISTA on luopua!