Selkeä kevät fiilis jo; linnut laulaa, suunnittelen pihaa, kukkien mullan vaihtoa, pyöräilykautta jne. Mutta silti on olo, ettein oikein saa mistään otetta! Ystäväni vain mennä porskuttavat eteenpäin projekteissaan (Oikeasti olen ylpeä teistä!!!!) Tuntuu vain ettei minulla oikein ole mitään annettavaa kenellekään! Takaraivossa takoo erään viissan miehen sanat: Älä valita, ota vastuu elämästäsi!

Kerran suutuin siitä niin paljon, että sainkin paljon aikaan: siltä istumalta hankin töitä, siivosin kotimme ja muutama muukin uudistus tapahtui siinä sivussa! Mutta nyt tuo vastuun ottamainen lähinnä pelottaa! Miten jaksan? Miten onnistun? ja ennen kaikkea, mitä sitten jos en onnistukaan?

Taas tullaan tähän minun periviholliseen nro 1: tekosyyt. Kaikelle läytyy ain akyllä hyvä syy, eleensä tekosyy. Nyt viimeviikon puolivälistä asti olen tiennyt, että sokerien heittely johtui siitä. että lääkitys oli liian raju ja samoin ateriarytmiä muuttamalla saisin sokerien laskun lenkin jälkeen loppumaan. Siis tuumasta toimeen: lääkkeitä vähemmän ja liikunta takaisin ohjelmaan. No juu näinhän sen olisi pitänyt mennä, mutta minä vaan totesin että jos sitä sitten joskus aloittaa... Se aloitus on nyt venynyt viikolla. Huomenna se sitten oikeasti alkaa... Vähennän aamulääkkeitä yhdellä, samoin illasta pois ja terveellinen syöminen kehiin.

Tekosyiden keksiminen loppuio myös siltä osin, että en tarvitse tukea tähän hommaan. Toki saan sitä sieltä sun täältä, mutta ilmoittauduin mukaan painonhallintaryhmään. Työterveyshuollon järjestämään. Haastattelu on torstaina ja luulen pääseväni mukaan ;) (pääsyvaatimuksena on oikea ylipaino... vitsailimme työkavereiden kanssa, etät mitähän se hoitaja sanoisi jos ihan vakavalla naamalla väittäisi, että "mulla on 3kg ylimääräistä, joista haluan eroon...") No juu, varmaan pääsis mielnetilatutkimukseen tms. Mutta leikki sikseen, haluan sen tuen mitä pystyn saamaan.. Olen päättänyt mennnä mukaan positiivisella mielellä! Ja sillä mielellä, että tästä vielä laihdutaan! Muutama työkaverikin on "uhannut" lähteä mukaan. Toivottavasti se osoittautuu hyväksi asiaksi, eikä semmoseksi kyräilyksi kuin se pahimmillaan voi mennä!

Toinen harkinnan alla ollut asia on kuntosali/jumpat, joihin pääsisin kaupungin työntekijänä 2€/kerta. Mutta sitten tulee se mutta: esim joku latinobic, mitä se on ja oisko mulla mitään mahiksia edes jaksaa sitä? tai joku seuraavista:
 LESS MILLS BODYBALANCE: Joogaan ja pilatekseen pohjautuva ryhmäliikuntatunti, jonka liikkeitä rytmittää rauhallinen musiikki.

LESS MILLS BODYPUMP: Tehokas ja turvallinen levytangoilla ryhmässä tehtävä koko vartalon lihaskuntotreeni.

LESS MILLS BODYVIVE: Tunnilla harjoitetaan vive-pallon avulla kokonaisvaltaisesti kehon lihaksistoa sekä aerobista kuntoa.

Eli jos jollakulla on asiasta tietoa, niin kerro mulle onko 140kg(noin mitään mahdollisuuksia edes selvitä hengissä kyseisiltä tunneilta? Vai olisiko joku personal trainer tyyppinen ratkaisu parempi?(tässä tulee IHAN VARMASTI raha vastaan, mutta ainahan sitä voi kysyä!)

Eilinen oli karsee... Elimistö heitti täyslaidallisen kiristystä, lahjontaa ja uhkailua peliin. Fiilis oli, että jos et anna sitä karkkia, herkkua ja rasvaa mulle, niin täältä pesee ja pesihän sieltä: päänsärky, vilutusta, vatsan möyrintää ja mielialaa. Mutta siitä selvisin ja perhekin selvisi. Nyt voi jatkaa yhden taistelun voittaneena. Sorruin kyllä syömään yhden voileivän liikaa. kalorivajeeksi jäi siis eilen vain 485kcal, kun tavoite on sen 85 enemmän. Ehkä minä selviän ;)

Olen pohtinut taas kerran omia tuntojani tätä laihtumista/muutosta ajatellen. Minua ehkä pelottaa eniten. Pelottaa se, miten kaikki menee ja minkälaiseksi kehonkuvani muuttuu. Jääkö minulle niin paljon nahkaa/sellua että joudun leikkaukseen tms. En haluaisi elää loppuelämääni itseinhosta itseinhoon liidellen. Toivottavasti kevyempi tunne korvaa sen rupsahtaneen ulkonäön!

Joulun jälkeen oli itseinho vaihe, koska olin lihonut aikalailla siinä syksyn aikana. En kuitenkaan ollut saavuttanut vielä alkupistettä. Välillä on tehnyt mieli vain antaa mennä. Kasvaa kiinni siihen sohvaan ja luovuttaa, kun ei mistään mitään hyötyä kuitenkaan ole. Nyt aloitettuani liikkumisen, huomasin että jotain oli tapahtunut. Jaksan kävellä yli tunnin lenkin ja aika reipasta vauhtia vieläpä. Vuosi sitten kävelin ehkä 200m kauppaan ja jos sain valita menin senkin matkan autolla mieluummin. Että ehkä viimevuonna ei tapahtunut niin paljon muutoksia painossa kuin olisin halunnut, mutta kunnossa muutos on huima. Ja vaatekoko on pienentyny yläosa 60-> 54 alaosasta 62+-> 56, että ei niin huonosti ;) Ensivuonna olen tällä matematiikalla jo 4:lla alkavissa vaatekoissa, ainakin melkein.

En nyt muista jupisinko jo tästä talviliikuntavarusteiden kokoluokituksesta... mutta kertaus olkoon opintojen äiti.  Että ottaa päähän... Vaatteiden valmistajat ja sisäänostajat olettavat ilmeisesti, että lihavat ihmiset ei mene ulos talvella lainkaan. Toppa-asujen koot loppuu (naisilla) 48paikkeille, ainakin alaosien. Ja nekin ulkovaatteet joita on(yläosia) eivät ole liikkumiseen sopivia. Hienosteluun löytyy kyllä vaikka ja mitä, mutta ei tavalliseen ulkoiluun. Minä ainakin olen sen verran "tyylitietoinen" että en halua laittaa sauvakävelylle pitkää villakangastakkiani!!!! Aika pian vissiin pakko, kun polvet jäätyy pakkasessa verkkareissa(vaikka olis villakalsarit alla) . Toki paras tapa välttää tämä ongelma on se, että ei päästä ahteriaaan tähän kokoon, mutta mites sitten kun haluaa tästä koosta pois? (eli alkaa tarvitsemaan niiitä ulkoiluvaatteita?????) jonkun aikaa menee siihen ennen kuin löytää sopivan! Ensi talvena minulla(kin) on semmoinen hieno puna-valkoinen toppapuku!!!!!

Nyt kotihommille purkamaan höyryä hyödyllisesti ;D

Tänään on vuoden ensimmäinen päivä. Eilen tuli mietittyä viimevuoden parhaita paloja ja kyllähän niitä löytyi. Meidän perheellä on ollut kokonaisuutena hyvä vuosi. Muutoksia ollut paljon j a oikeastaan kaikki ovat olleet parempaan päin. Nyt on hyvä näin....

Tänään aloitin muutaman asian

• liikunnan (kerään askelia 10000/päivä)
  
• terveellisen syömisen

Toistaiseksi onnistunut 100% tämä projekti :D olen käynyt sauvakävelemässä kaksi kertaa vuorokauden sisään ja herkkuja ei ole livahtanut suuhun yhtään. Päädyin itsetutkiskelussa siihen, että totaalikieltäytyminen on minulle helpompaa, kuin kohtuus. En vieläkään lopeta syömistä, mutta herkut jätän tänä vuonna muille. En vaan enää halua olla tässä kunnossa.

Olen miettinyt minua motivoivia asioita ja suurimmaksi motivoijaksi on noussut terve olo. Syksy oli semmoista tahmaa henkisesti, että oikein ällötti. Kun ei jaksa niin ei jaksa.Tähän tuli muutos nyt, koska tiedän mistä johtuu pahaolo, väsymys ja apeus: huonosta ruuasta ja liiasta herkutteleusta. Sekä henkinen, että fyysinen huono olo johtuu noista kahdesta.

Liikunnan lisääminen näin aikaisessa vaiheessa johtuu siitä, että töissä juminut selkä on saatava vertymään ja haluan nukkua kunnolla! toivottavasti molemmat toteutuu pian! Olo on kuin tärisevällä pupulla, odotan innolla, että koska tämä alkaa tuottaa tulosta. Erona aiempaan se, että olen valmis olemaan mukavuusalueeni ulkopuolella jonkin aikaa, jotta saan palkinnon.

Tämä lista on kulkenut mukana marraskuusta asti ja vihreät on tehty Tai pantu alulle. ja punaiset tekemättä.

• ottaa diabeteslääkkeet säännöllisesti, ottaa verenpainelääke säännöllisesti, ottaa muut lääkkeet säännöllisesti(kuukauden jo)
  
• liikkua enemmän
• nukkua PALJON enemmän
• syödä PALJON enemmän (oikeaa ruokaa)
• oppia sanomaan EI
• Laihtua (lääkärin määräys)
• hommata jalkatuet(en usko että kesällä enää tarvetta...)
  
• hommata purentakisko
• vähentää stressiä
• tehdä enemmän asioita, joista pitää
• Olla yhteydessä ystäviin enemmän

Aika hyvin saatu hallintaan...

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!