Kiitos teille kaikille, jotka olette lukeneet ja tukeneet matkaa. Minä en laihduta enää, enkä bloggaa laihduttamisesta. Minä koitan päästä tasapainoon elämässä... Nähdään ehkä joskus tässäkin blogissa !

Kiitos!

Tänään oli "tervetuloa helveettin, osa2" eka päivä töissä ja ihan törkeen hirveen kamala päänsärky+kuvotus. 5tuntia unta ja puoli kuppia kahvia... oli vaan pakko. se mitään edes auttanut, kun päänsärky vain jatkui ja jatkui. Siinä sitä sitten oltiin, epätietoisuus onko päänsärky migreeniä vai kahvin vieroitusta? Mutta voiko viikon jälkeen tulla vielä näin voimakkaita kipuja???

Jotenkin en vaan tiedä mitä tehdä, jotenkin päämäärätön olo.semmoinen, etten oikein tiedä miten repäisisin itseni irti tästä epäterveellisyyden kierteestä. Välillä ajattelen jo kaikenlaisia päättömiä, mutta tiedän että ainoa oikea pitkäntähtäimen suunnitelma on kohtuus kaikessa. mutta se se vasta vaikeaa on! Hemmetti!

Mittailuja

• 31.viikko 141
• 30.viikko 141,2
• 29.viikko 142,7
• 28.viikko 139,7
• 27.viikko 140,7
• 26.viikko 141,8
• 25.viikko 142,2
• 24.viikko 146
• 23.viikko 143
• 22.viikko 143,6
• 21.viikko 140
• 20.viikko 141
• 19.viikko 145,8
• 18.viikko 146,5
• 17.viikko 147,1
• 16.viikko 145,5
• 15.viikko 150,2
• 14.viikko 146,6
• 13.viikko 146,9
• 12.viikko 148,2
• 11.viikko 147,8
• 10.viikko 149,9
• 9.viikko 147,8
• 8.viikko 147,0
• 7.viikko 149,7
• 6.viikko 148
• 5.viikko 149,6
• 4.viikko 149,2
• 3.viikko 149,4
• 2.viikko 151,5
• 1.viikko 152,9
• alku 153,9

Siinä oli vuosi 2007... eli nyt olen heittänyt hukkaan 18 viikon työn! Kiva lähteä kirimään kiinni.Olo alkaa tällä hetkellä olla pelottavan lähellä sitä mitä se oli tuossa 153kg:ssa, väsyttää, kolottaa paikkoja ja aamuisin on niin kankea ja tahmea olo.Mutta positiivista tänä aamuna oli ettei päätä särkenyt enää!!!!! Ihana autuas olo!

tänään paino oli 146,7... että pientä edistystä tapahtunu.

Pitkästä aikaa aikaa ja halua kirjoitella. On ollu hankalaa aikaa. mitään kamalaa oo sattunu, mulla vaan ollu plääh olo koko kevään. Terveys on kunnossa ainakin sokeriarvojen kohdalta. Nesteenpoistolääkkeen jättäminen auttoi kovasti siihen, mutta tuli viikossa 7kg nestettä! olo on ku ois ristetytetty sumopainija ja liian kinkeä nahka!

Mutta kevät onneksi tulossa oikein toden teolla.

Välillä kun käy ylivoimaiseksi käyn lukemassa täällä

Alkaa kyllästyttää.  Saan valtavasti tukea matkalla olevilta ystäviltäni j akanssasisarilta, jotka bloggaavat! Kiitos teille siitä!

Sitten tulee se MUTTA... mutta olenko minä ainoa suomenmaassa asustava nainen, joka haluaa päästä normaalipainoon (tähän varmaan kuoro vastaa, että "ET OLE!" mutta, odottakaa tulee lisää...), jonka alkupaino on yli 150kg? Onko suomessa edes niin lihavia ihmisiä? ainakaan palstoilla heitä ei näy... (tässä kohtaa sanon ääneen, että toivon totisesti ettei muita olisi...) mutta  taitaa meitä kuitenkin olla! Missä kaikki ovat? Välillä olisi kiva lukea tarinoita samoista lukemistalähteneiden/samoissa lukemissa pyörivien kokemuksista!

Ennen viimevuotta en halunnut tulla nähdyksi, en edes omassa elämässäni. Sitten jokin naksahti... heräsi kuin aalto sisälläni, minä EN ole näkymätön (ihan niin kuin 154kg voisi olla näkymätön...) minä en ole se nyssykkä, joka vaan nielee ja on kuin ei olisikaan. En ajatellut näin kokoni vuoksi vaan, koska en vaan ole sellainen. Tein monta asiaa, joita en olisi moneen vuoteen tehnyt...Mutta edelleen tuntuu jotenkin , niin vajaalta ja kai yksinäiseltä. Alitajuinen ajatus, siitä, että pakerran YKSIN tässä kategoriassa. Välillä se masentaa...

Työssä pärjään hyvin ja olen saanut ystäviä siellä olemalla oma itseni. Koen olevani arvostettu omassa yhteisössäni. Oppilaat varmaan kuiskii selkäni takana, mutta antaa kuiskia... muutaman kerran olen saanut pojat jopa hämilleen vastaamalla asiallisesti heidän "paljonko läski painaa?" huuteluihin... Mainittakoon vielä, että teen siivoustyötä(joka on aika raskasta normaalipainoisellekin...) ja pärjään siinä hyvin. Mutta silti välillä vituttaa työkavereiden "hyvää tarkoittava" holhoaminen : mutta ethän sinä ole sen lihavampi kuin minäkään? (työkaveri tarjosi toppahousuja kokoa 48!!!!) tai "kateus" : ai tuollako sitä laihtuu, en minä vaan jos syön noin paljon ( NO et varmaan, kun painat valmiiksi 65!!!!!!) Eikö he tosiaan näe, että minä olen kokoa 56! Eikö he tosiaan tajua, että välillä tuntuu tosi paskalta kuulla olevansa jotain mitä ei ole....

Vai onko kyseessä asenne harha? eli kun en käyttäydy kuten läski-identiteettisen kuuluisi (myöntäkää pois se asenne on monilla!),ei minulla voi olla 80kg YLIPAINOA. Vai onko se vaan se, että kun ihminen menee yli jonkin normin (n.100kg) hän muuttuu "Läskimassaksi". Siellä kaikki ovat saman kokoisia ja samanlaisia... sohvaperunoita?

Sitten hetken henkeä vedettyäni, yhteenveto. Minä haluan laihtua, monestakin syystä. Minä haluan olla normaali, jos sellaista onkaan. Minä haluan saada vaatteita. Minä haluan olla terve j asuht hyvässä kunnossa. minä haluan laihtua, jotta saan sokeritasapainoni kuntoon, että saisimme toisen lapsen.... syitä on lukemattomia. Onko täällä muita samalla matkalla olevia tai jo onnistuneita? Miten jaksatte sen arjen keskellä olemisen, kun kukaan (oikeasti) ei ymmärrä sitä että -10kg ei vielä näy missään... kun 20kg ei tee kesää ei talvea jne. (paitsi ehkä jossain labratuloksissa) Miten te jaksatte puurtaa eteenpäin. ?????

Sitten sanoista tekoihin. Koska en halua olla näkymätön. Alla kuva 2007-2008 uudelta vuodelta. tututhan tunnistaa, mutta tuntee ne muutenkin... kavoja en halua vielä tuoda julki, koska oon kuitenkin jänishousu :(  !!!

Sanoin tuossa edellisessä postauksessa, että en laita sitä edes tickerille, että olen lihonut näin paljon. Sitten tulin ajatelleeksi, että ensimmäinen ehto laihtumiselle on se, että hyväksyy itsensä ja lakkaa valehtelemasta itselleen. Siispä tuolla sivu palkissa on laatikko, jossa näkyy sivu matkamittareita. Sieltä voi seurata edistymistä. Jota TULEE!

Ollaan miehen kanssa kotona kaksin. Poika on mummulassa ja elämä mallillaan. Muuten paitsi painon kannalta... joulukinkku, suolakurkku, suklaa ja glögi tehny tehtävänsä. Nilkat hyvä jos taipuu taas... painokin on 146.6kg. En suostu laittamaan edes käyrälle sitä lukemaa uudestaan. Palautan sen normaalille tasolle ja alaspäin tuossa tuokiossa.

Vaihdoin pohjan liikunta-aiheiseksi lähinnä muistuttamaan itselleni. että jokaiselle sopii jokin liikunta. Tuskin minusta jumppapupua tulee vielä pitkään aikaan, mutta kävelyllä ajattelin aloittaa. työmatkat(ainakin toiseen suuntaan) ja se rauhallinen 20min lenkki iltaisin. Ostin kävelysauvatkin... oikeastaan tukemaan menoani liukkailla ilmoilla. tuskin osaan/kehtaan muuten niiden kanssa mennä.