Todella vaikea oli aamulla "muistaa" että nyt tsempataan taas tosissaan! Ensimmäisenä kurkkasin kaappeihin asenteella: Onko täällä mitään hyvää??? Sitten kahvin juotuani (pyhä aamurituaali: minä ja kahvikuppi) muistin, että ainiin tänään on se päivä! Aamupalaa tarttis ruveta syömään pian, mutta kun ei oo nälkä! Kai se eilinen syöminen vielä painaa mahassa! Ajattelin syödä omenan, viilin kuitulisällä ja sitä kahvia. Ruuaksi teen kalakeittoa. Muutenkin ohjelmassa on aktiivinen päivä, kun poika on kolmatta päivää kipeänä niin alkaa mammalla hermo pettää oleiluun, joten siivousta ja järjestyksen vaihtoa luvassa....

Tiedän, että ensimmäinen päivä on se helpoin. MAtka vaikeutuu tästä eteenpäin, mutta sinnikkäästi eteenpäin!

Kiitos blogini lukijoille, kun jaksatte kannustaa ja tukea, vaikka viimeaikoina täällä ei ole ollutkaan oikein positiivinen vire :D

 
Ilta: Päivän syömiset on syöty ja ne voi kurkkia täältä
Vajetta tuli ihan mukavasti, päivä ei ole mikään esimerkillinen, mutta olen ihan tyytyväinen tähänkin! Pikkuaskelin mennään ja huomenna on jo varmaan helpompi olla herkutta, kun on töitä! Mutta toisaalta on siellä se keksipurkki odottamassa... Tosin meillä on nyt isompi pöytä töissä joten voin parkkeerata ahterini kauemmaksi siitä! Koitan mennä töissä ainakin nollalinjalla. Varsinkin, kun menen sinne ryhmään(ainakin luulen pääseväni sinne!) ja kun siellä on muitakin meikäläisiä! Eipä tuo olisi eka kerta kun meikkis nolaa itsensä tällä tiimoilta! Monet kerrat olen suureen ääneen aloittanut kauhealla faartilla lopettaakseni nolona... Mutta joku kerta se menee munkin reitinvalinta niin, että tie on kohtalainen kulkea. Ja jos ei tälläkään kertaa onnista, niin MATKA JATKUU!