Tänä aamuna järkytyin ja samalla kaikki tuntui käyvän järkeen. Pitkään olo on ollut jotenkin tukossa ja kankea. Olen vaan ihmetellyt, että  miten se nyt noin... luullen että korvien välissä vaan taas viiraa: heikko itsetunto jne. Sitten menin vaakaan ekaa kertaa 3viikkoon... JÄRKYTYS!!!!! 148,1kg :-O jösses että pelästyin... Ensimmäinen ajatus oli " Mistä tämä nyt sitten on tullut??????????????" hetken olin ihan vilpittömästi sitä mieltä, että enhän minä mitään oo syöny viimeviikkoina. JUST!!!! :-/

Pienen muistelun saldona sain kasaan:

• • • • ainakin 4karkkipussia (jättisäkkejä)
      • 3suklaalevyä
      • suolapähkinöitä 2pussia
      •  HK:n sinistä ainakin 4 lenkkiä, yksin syötynä
      • pullaa, keksejä jne
      • 1pellillinen appelsiinileivoksia
      • 2täytekakkua
      • marsipaania
      • jäätelöauton tuutteja 14 (20 ostetiin muut sai 6kpl)
      • spriteä 2,7litraa (kakun kostutukseen tarvii tietty 3litraa ostaa!)

Että ehkä se nyt ihan tyhjästä ole tullut kuitenkaan. Järkytti vaan että näin nopeasti ja näin "salaa" itseltään saa syötyä tuon kaiken.Ja sitten vielä ihmettelee, kun on hiukan huono olo ja masentaa (= suora seuraus sokereiden noususta minulla). Toisaalta helpottti. kun tajusin että en olekaan vaipumassa minnekään synkkään syöveriin tai itseinhon harhoihin. Minä todella olen kankea ja turvoksissa ;) (jännä että tulee iloiseksi siitä, että on lihonut)

Päätin tämän päivän mietinnän jälkeen palata "ruotuun" huomenna ja alkaa taas laskemaan kalorilaskurilla KAIKKI mitä suuhuni laitan!

Eilen sanoin niistä tekosyistä ja niitähän riittäisi nytkin anopin ikävistä kommenteista huoliin töissä jne. Mutta tosiasia on, että ihan itse minä päätän miten reagoin  niihin tilanteisiin. Ei ole olemassa mitään automaattikättä, joka ahtaisi sitä sapuskaa minun suuhun. Että ois kiva syyttää jotain/jotakuta, mutta pakko kai vaan ruoskia itteensä olemaan tarkkaavaisempi!