Tällä hetkellä en tiiä kumpaa pelkään, sitä että kuolen vai sitä etten kuolekaan... Toista päivää niin helvetillinen pääkipu, ettei tajunta ymmärrä tämmöitä. Viimeyönä otin migreeniin tarkoitetun nappulan (jolla tipun normaalisti vähintään 12tunnin uneen) kolmen aikaan, kun oli NIIN karsea kipu ettei voinut kuin vollottaa sängyssä. Ja nukuin 4 tuntia herätäkseni taas kipuun. Siitä vaan reippaasti sitten leipomaan viimeiset leivonnaiset juhliin ja kahvia kaatamaan. Voitte uskoa, että oli kauheaa olla siellä ja hymyillä.

Nyt ilta on mennyt sitten lähes tajuttomuuden rajalla... välillä on selkeä hetki, kuten nyt... sitten elimistö heittää kehiin uuden ultimaatumin : SITÄ KAHVIA NYT!!!! tekisi mieli niin paljon luovuttaa, mutta sittenhän tämä kaikki olisi ollut turhaa.Aamulla oli jo kuppi edessä ja keskustelin itseni knssa siitä, että haluanko minä sitä. Toistaiseksi kahvi on edelleen tuossa nenän edessä kupissa... PRKL periks en anna!

Ja kumma kyllä juhlissa ei tullu syötyä niin paljon kaikkea hyvää,  kuin kahvin kanssa normaalisti. Otin maistiaiset kaikista mitä olin tehnyt ja siihen jäi. Oli kyllä hyvää kakkua ja kinkkupiirakkaa. yllättävän helppo oli leipoa gluteenitonta tarjottavaa...

Nyt toivon että huomiseen asti saisin nukuttua edes jotenkin, mutta jos en niin sit en tiiä mitä toivon/pelkään!

PS: kukaan ystävä ei nyt sitten saa slaagia, en ole lahtaamassa itseäni, vaikka oonkin ihan vauva kivun suhteen ;)